Nyt, kun tämä sairaalameininki alkaa hahmottumaan minullekin, voin jakaa jotakin yksityiskohtaisempaa tietoa teidänkin kanssa :) Viimeviikko jäi harjoittelun kannalta lyhyeksi paikallisen bakteerikannan vallattua suolistoni, joten tällä viikolla jatkoin harjoittelua post natal- osastolla eli lapsivuodeosastolla. Loppuviikosta menen sisätaudeille, jolla jatkan ensiviikolla ja siirryn kirralle ensiviikon loppupuolella.
Mistäs aloittaisin.. Kokonaisuudessaan sairaalalla on paljon parempi taso kuin odotin. Porukalla on samat tiedot sairauksista ja niiden hoidosta kuin Suomessakin, mutta hoitokeinot ei oo niin kehittyneitä tai hoitoa ei ole saatavilla köyhyyden takia. Esimerkiksi neuvolassa harjoitellessani huomasin tämän liiankin selkeästi. Opiskelijoilla on hirveästi tietoa, mutta muita välineitä ei ole käytettävissä kuin omat kädet. Tai jos välineitä on, potilailla ei ole varaa maksaa niiden käyttämisestä. Hygieniataso on huono, mutta ei ehkä ihan niin huono kuin odotin. Lattiat pestään joka päivä samoilla liasta mustiksi värjäytyneillä mopeilla tai sitten niin, että lattialle heitetään saavillinen vettä ja kuivataan sillä mustalla mopilla. Henkilökunta käyttää jotakin ilmeisesti alkoholipitoista ihan hirveän hajuista litkua käsidesinä silloin kuin muistaa, mutta samaa ainetta käytetään myös pöytien pyyhkimiseen ja haavojen puhdistamiseen. Litkulla myös korvataan käsien pesu, jos vettä ei tule tai ei muuten vain viitsi pestä käsiään. Siinä missä Suomessa kiinnitetään hirveästi huomiota käsihygieniaan, täälläkin on sama tieto hygienian tärkeydestä, mutta se vain jätetään huomiotta. Yksi opettaja, joka tiesi minun olevan kihloissa, kysyi yksi päivä, missä kihlasormukseni on. Osoitin kaulaketjussani killuvaa sormusta ja selitin, että Suomessa hoitajan käsissä ei saa olla sormuksia, kelloja, ketjuja tai pitkiä kynsiä yms. (Eikä itseasiassa saisi olla edes kaulaketjuakaan, tai korvakoruja). Tähän opettaja vastasi, että ei täälläkään saa pitää mitään näistä työaikana, mutta kuitenkin hänellä itsellään oli sormus sormessaan ja rannekello ranteessa.
Sairaalan osastot ovat pieniä, suurin osasto, jolla olen tähän mennessä käynyt, on samainen post natal -osasto, millä olen ollut viime päivät. Osastoon kuuluu viisi potilashuonetta ja aula, jossa on hoitajien "kanslia" eli avonainen tila keskellä osastoa. Yhdellä osastolla työskentelee yksi tai kaksi sairaanhoitajaa, ja muut työntekijät ovatkin sitten opiskelijoita (noin 10-15 opisk/os). Sairaanhoitajat istuvat ja katselevat, kun opiskelijat hoitavat hommat parhaansa mukaan. Välillä he vastailevat opiskelijoiden kysymyksiin, jos joku kehtaakin tulla kysymään jotakin. Tämä sanavalinta siksi, koska opiskelijat vaikuttavat siltä, etteivät missään tapauksessa haluaisi kysyä neuvoa hoitajilta. Itsehän en nepalin kieltä ymmärrä, mutta se kuulostaa aina jotenkin vihaiselta, joten olen saanut sellaisen kuvan, kuin hoitajat tiuskisivat opiskelijoille vastaukset heidän kysymyksiinsä. Voin tosin olla väärässäkin. Osa opiskelijoista on 3. tai 4. vuoden opiskelijoita, 'student teacher':eita, jotka opastavat nuorempia opiskelijoita. Opiskelijoilla on koulua vain yksi päivä viikossa, ja lopun viisi päivää he ovat osastolla. Lauantai on heidän ainoa vapaapäivänsä. Kuten sanoin, sairaanhoitajat katselevat, kun opiskelijat tekevät työt, ja neuvovat heitä silloin tällöin. Hommien tekemisessä ei tosin tunnu olevan mitään logiikkaa tai järjestystä, ja kaikki palloilevat sinne tänne. Kai ne hommat tulee siltikin hoidettua. Minä sitten yritän siinä pomppia opiskelijoiden mukana ja yritän päästä itsekin tekemään jotakin. Tällä viikolla olen tajunnut, että jos haluan jotakin tehdä ja oppia, täytyy änkeä itsensä tilanteisiin, joissa tapahtuu ja reilusti sanoa, että minä voin tehdä tämän ja tämän asian. Opiskelijat ovat onnekseni olleet todella mukavia minulle, ja hokevat aina "If you have any questions, you can aks me". (Kaikki täällä sanovat 'ask':in sijasta 'aks'.) Olen myös hokannut, keiden mukana kannattaa roikkua, että pääsee tekemään jotakin. Tällä viikolla olen päässyt pesemään ja kapaloimaan vauvoja, sekä tekemään haavahoitoa sektiohaavoille. Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, joka koskettaa myös hygieniatasoa täällä. Perushygieniataso on huono, mutta jo parantuneita, siistejä, kuivia sektiohaavoja (tai pitäisi oikeastaan sanoa arpia), joille itse en tekisi yhtään mitään, hoidetaan täällä steriilisti. Tämä on todella outoa. Täysin parantunut haava puhdistetaan desinfiointiaineella, kuivataan ja sen päälle laitetaan antibioottivoidetta, joka ehkäisee infektioita. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Mainitsin eräälle opiskelijalle, että tuollaiselle haavalle ei tehtäisi Suomessa yhtään mitään, vaan hoidettaisiin niin kuin muutakin ihoa, eli pestäisiin vedellä ja kuivattaisiin. Opiskelija ei hämmästynyt tästä lainkaan, vaan vastasi vain, että se varmasti johtuu Suomen paremmasta hygieniatasosta. He siis ilmeisesti tiedostavat, että tuota hoitoa ei tarvitsisi tehdä, jos potilas pitäisi huolta hygieniastaan eli toisin sanoen peseytyisi säännöllisesti. Täällä potilaita pidetään osastolla esimerkiksi parin tikin takia. Potilaita ei päästetä kotiin, ennen kuin haava on parantunu ja tikit poistettu, ettei haava tulehdu. Hygieniataso on niin huono tavallisilla kansalaisilla, ettei heillä ole mahdollisuutta ja/tai ymmärrystä pitää hygieniastaan huolta, että pääsisivät kotiin tikkien kanssa. Turhauttavaa sanoisinko.
Tällaista vuodatusta sairaalaoloista tällä kertaa! :D
Tällä hetkellä elimistöni on jälleen vieraan bakteerikannan valtaama, sillä eilen illalla taisin saada ruokamyrkytyksen paikallisesta ravintolasta. Yö menikin sitten yrjötessä ja torkkuessa vuorotellen. Aamulla olo oli jo parempi, ja olin niin nälkäinen, että olisin voinut hevosen syödä. Söin kunnon aamupalan, jonka jälkeen vetelin pari tuntia hirsiä. Olo on kuitenkin mennyt vähän huonompaan suuntaan, ei okseta, mutta olo on vetelä ja heikko, eikä ruokahalua ole (enää). Olimme norjalaisten kanssa lounaalla, ja söin vähän tomaattikeittoa ja jätskiä. Loppupäivä taitaakin mennä lepäillessä.. Tänään on jälleen kansallinen vapaapäivä, Maha Shivaratri, joten voikin chillailla rauhassa :) Huomenna harkkaan, jos olo on sen mukainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti