Monkey Temple

Toinen aamumme reisussa alkoi hotellin aamupalalla, johon kuului appelsiinimehua, teetä, leipää voilla tai marmeladilla, paistettuja sieniä, friteerattuja valkosipuli-sieni -jotakinjuttuja, kananmunaa keitettynä, paistettuna tai scramblena ja paistettua banaania. Hyvää oli! Ruoka-annokset ovat täällä aika isoja, ja tarjoilijat vaikuttavat loukkaantuneilta, jos ei ole syönyt kaikkea. Ensimmäisenä päivänä, kun ruokaa oli jäänyt melkein kaikilta yli, tarjoilija kysyi järkyttyneen näköisenä "What was wrong with the food?". Vastatessa, että ruoka oli kyllä todella hyvää, ei vain jaksa syödä niin paljon, tarjoilija katsoi meitä kummastuneen näköisenä ja kysyi "Really, are you done?". Lähes joka Nepal-lähteessä on varoiteltu tuoreista kypsentämättömistä vihanneksista, mutta me ollaan kyllä vedelty tuoretta tomaattia ja salaattia, niin ja sieniä aamupalalla. Toki ei nyt ihan rupupaikoissa uskalla kaikkea syödä. Ainakaan vielä ei (kopkop...) ole tullut mahavaivoja. Pullovettä löytyy todella hyvin joka paikasta, ja se on halpaa, noin 60-80 nepalin rupiaa per litra. Yksi euro on 135 NRS. Sanni otti mukaan aivan mainion kirjan "Madventures - uusi kansanvälisen seikkailijan opas", jossa on hyviä neuvoja ja paljon infoa matkailijoille. Kirjan mukaan "Madventures on luottanut vain pulloveteen ja epäillyt kaikkea muuta paholaisen myrkyttämäksi". Kuten sanoin, hyviä neuvoja!

Tänään olimme käymässä Apinatemppelillä eli Swayambhunath:lla, missä paikalliset käyvät rukoilemassa. Temppelille menimme taksilla. Matka kesti noin vartin ja maksoi 300 nepalin rupiaa eli noin kaksi euroa. Vaikka onkin vasta reissumme toinen päivä, niin tähän Nepalin meininkiinkin alkaa pikkuhiljaa tottua! Ei enää säpsähdä joka ikistä auton tööttäystä ja englantikin alkaa sujua. Temppeli sijaitsee kukkulan päällä, ja sinne päästäkseen täytyi kiivetä 365 porrasta. Turisteilta perittiin sisäänpääsymaksu, 200 NRS. Temppelin lähellä hengaili paljon apinoita, jonka voi päätellä Monkey Temple-nimestäkin. Apinat olivat aika suloisia, niillä oli pentujakin! (vai miksikä noita apinan lapsia sanotaankaan ;) Tarinan mukaan temppelille vievien rappujen lähellä hengailevat apinat ovat "pysyviä", ne ovat siis olleet olemassa temppelin rakentamisesta/synnystä saakka, noin 2500 vuotta. Temppelialueella oli paljon kaupustelijoita myymässä matkamuistoja ja muuta kamaa. Turisteja näkyi myös aika paljon. Maisemien ja muun temppelialueen lisäksi me olimme suosittu kuvauskohde. Ihmiset pysähtyivät ottamaan kuvia meistä ja halusivat kuvaan kanssamme. Tälläiset kalpeat valkonaamat eivät kai sitten ole niin kauhean yleinen näky täällä.

Matkalla Apinatemppelille. Autoilu on edelleen pelottavaa, eikä varmasti siitä muuksi muutu. Etupenkillä istuessani olin laittamassa turvavyötä kiinni, johon kuski kommentoi "No, no!". Noh, ei sitten. Turvallisuus ennen kaikkea.

Mother monkey and little baby monkey

Nepalilaista käsityötä

Matkan varrelta kuvattu buddhapatsas

Huippu näkyy jo! Jaksaa jaksaa

Porrastaidetta

Rukouspyöriä. Näitä oli temppelin ympärillä, ja ihmiset pyörittelivät niitä ohi kulkiessaan ja rukoillessaan.

Rukouspyöriä osa 2

Maisemat temppelikukkulan laelta

Janita ja paikallisia lapsia

Paikalliset lapset halusivat kuvattavaksi

Turistit

Temppelitorni "Stupa" ja kaikkinäkevät silmät.

Monkey Temple oli aivan upea kuin myös maisemat sieltä! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Ihmiset kävelivät temppeliä ympäri rukousnauhat käsissään, ja temppelialueella oli useita patsaita, joita ihmiset rukoilivat. Eräs mies kertoi meille temppelin syntytarinan ja esitteli meille paikkoja (tosin puolet meni ohi nepaliaksentin takia. Kyllä, syytän aksenttia enkä kielitaitoani :D). Sama tyyppi opasti meidät taulukojuun, jossa myyjä esitteli meille pitkään ja hartaasti käsinmaalattuja todella upeita maalauksia. Kuuntelimme pitkät jorinat taulujen kuvien merkityksestä ja historiasta, josta siitäkin meni osa ohi. Maalaukset olivat uskomattoman yksityiskohtaisia, ja osassa oli myyjän mukaan 24 karaatin kultaa. Olimme jo tekemässä lähtöä mestasta, kun joku kysyi, paljonko tauluilla on hintaa. Halvin taulu maksoi 100 nepalin rupiaa, eli 7,40 euroa. Päädyimmekin sitten kaikki ostamaan maalauksia. Ostin kolme seitsemän euron taulua. Pohdimme kyllä, tulimmekohan huijatuiksi ja paljonkohan samanlaiset taulut muualla maksavat, mutta ostos ei kyllä kaduta!

Niin kauniita! Oikeanpuoleisia maalauksia lähti mukaan kolme, taustavärinä pinkki, vihreä ja turkoosi. Pinkki väri symboloi auringonnousua, sininen ja vihreä päiväaikaa. Värejä olivat myös musta (yö), oranssi ja keltainen (kuvassa) (auringonnousu) ja punainen (auringonlasku). Jokaisella värillä oli myös omat merkityksensä, joita en nyt satu muistamaan ulkoa :D

Paluumatka sujui myös taksilla. Kuski tosin pudotti meidät keskelle Thamelia, ja jouduimme suunnistamaan omin avuin takaisin hotellille. Muutaman kerran katuja edestakaisin käveltyämme löysimme onneksi perille! Itselläni meinasi jo tulla pupu pöksyyn, kun emme heti löytäneet oikeaa risteystä. Minulla on nimittäin maailman huonoin suuntavaisto ("Ai, ollaanks me muka menty tästä jo?") Liikenne on kaoottista ja kaupustelijat (Madventures-oppaan sanoin 'riivaajat') tulevat iholle myymään tavaroitaan. Opettelimme juuri uuden nepalinkielisen sanan "hoina" eli ei. Ajattelimme alkaa käyttää sitä heti huomenna. Edellämainitun opuksen mukaan kaupustelijoista ei kannata välittää, eikä ole loukkaavaa olla kiinnittämättä huomiota heihin. Näillä neuvoilla mennään! Iltapäivällä uskaltauduimme riivaajien valtakuntaan ja kävimme shoppailemassa parit haaremihousut kuus eugee kipale ja "aidot" 3,70 euron Ray-Banit. Haaremihousuista emme edes tajunneet tingata, olis varmasti lähtenyt vielä halvemmalla tinkaamalla. Arskoista saimme satasen alennusta tsipaleelta. Niistäkin olisi varmaan saanut enemmän alea, mutta harjoittelu tekee mestarin! ;)

Sähköt ovat hotellissa päällä vaihtelevasti. Tänään sähköt menivät pois päältä klo 18 ja tulivat takaisin klo 23, jonka takia kirjoittelen täällä nyt kun kello on jo yli puolenyön (ja toiseksi siksi, koska viimeyönä tuli nukuttua 13 tuntia, joten ei hirveästi väsytä :D). Eilen illalla laitoimme puhelimet laturiin nukkumaan mennessä ja aamulla huomasimme, että sähköt olivat tulleet joskus yöllä takaisin ja akut olivat täynnä. Meillä on mukana omat adapterit ja jatkojohto, joihin olemme viritelleet kaikki mahdolliset sähkölaitteet lataukseen aina kun ne eivät ole mukanamme.

Päivisin täällä on ihanan lämmin, reilu 20 astetta! Tuulisella säällä tosin hieman viileämpi, mutta ei käy kateeksi Suomen räntäkelit (lälläslää, terkkuja vaan sinne päin ;). Yöllä on k-y-l-m-ä, Forecan mukaan kuusi astetta. Taloissa ei ole eristyksiä ja ikkunoiden väleissä parin sentin raot, joten sisälläkin on öisin kylmä. Onneksi on mammalta joululahjaksi saatu fleecekerrasto <3 ja kaksi-kolme peittoa päällekkäin! Viime yönä tuli tosiaan vedeltyä 13 tuntia suoraa unta kaaliin niin sikeästi, ettei mikään untani häirinnyt. Toverini tosin kertoivat yöllä kuullun (Kuullun. Onks toi ees suomee?) kaikenlaisia mielenkiintoisia ääniä. 

Huomenna lähdemme yhdentoista maissa kohti Dhulikhelia ja maanantaina alkavaa harjoittelua sairaalassa! Nyt siis pikku hiljaa vällyjen väliin :)