Harkkafiiliksiä

Ensimmäiset päivät harjoittelussa ohi ja päällisin puolin ihan ok-fiilikset jäi. Antenatal-osasto on siis yksi iso huone, joka on jaettu yhdellä väliseinällä halki. Toisella puolikkaalla on odotustila ja toinen puoli on jaettu kolmeen osaan väliverhoilla. Verhoilla jaetuissa tiloissa on parit sängyt. Raskaana olevat naiset tulevat osastolle kliiniseen tutkimukseen. Tutkimuksessa muun muassa mitataan verenpaine, seurataan onko naisella turvotuksia tai kalpeutta ja palpoidaan vatsalta, missä asennossa sikiö on ja kuunnellaan tämän sydänäänet. Ultraääntä sairaalassa ei käytetä näissä rutiinitutkimuksissa lainkaan, vaan vasta, jos kliinisen tutkimuksen perusteella löydetään jotakin huolestuttavaa. Osastolla oli yksi sairaanhoitaja ja reilu kymmenen shopiskelijaa plus minä. Opiskelijat huolehtivat potilaista ja sairaanhoitaja vain katseli vierestä. Yhden potilaan ympärillä saattoi olla neljä-viisikin ihmistä pällistelemässä ja kopeloimassa mahaa. Potilaille ei juteltu kuin pakolliset asiat, eikä heitä huomioitu tutkimuksen aikana. Kukaan ei esimerkiksi kertonut potilaalle, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miksi. Tämä oli aika hämmentävää, koska Suomessa potilaan huomioimiseen kiinnitetään aika paljon huomiota - tai niin ainakin opetetaan - eikä vain hoideta hommia ja that's it.

Sain itsekin kuunnella vauvan sydänääniä ja palpoida äitien mahoja, mikä oli aika mielenkiintoista. Sydänääniä kuunneltiin puisella tai metallisella kartion muotoisella tötsällä, jonka toinen pää asetettiin naisen vatsalle ja toinen pää kuuntelijan korvalle. Olin tosi yllättynyt, kuinka hyvin vauva tuntuu mahan läpi!

Iltapäivällä käytiin vähän seikkailemassa läheisellä kukkulalla (tai lähinnä sen juurella). Itävaltalaiset pojat neuvoivat reitin meille jo toissapäivänä, mutta emme ensimmäisellä kerralla löytäneet sitä. Matkalla koulusta kotiin päin olleet pikkupojat bongasivat meidät tsombailemasta reittinsä varrelta ja liittyivät seuraamme. Täkäläiset lapset ovat kyllä ihanan estottomia ja iloisia! Huutelevat aina kotiensa pihoista ohikulkiessa ja vastaantullessa ”namastee!”. Lapset haluavat aina heistä otettavan kuvia ja tulevat sitten innoissaan katsomaan, minkälainen kuvasta tuli.

Vuohia

Pikkupojat

Perunapelto

Huomenna taas harkkaan tunnustelemaan mahoja. Sannin äiti tulee perjantaina kymmeneksi päiväksi tutustumaan maahan, joten suuntaamme perjantaina taas kohti Kathmandua.