Ehjin nahoin perillä!

Reissu alkoi eilen 6.2. pitkän odotuksen ja jännittämisen jälkeen puoli neljän aikaan aamuyöllä. Helsinki-Vantaan lentokentällä treffasimme vähän ennen viittä. Suomesta lensimme Amsterdamiin, jossa kone oli Suomen aikaa noin kymmenen maissa aamupäivällä. Check-init ja passitarkastusjonotkin löytyivät suht helposti kiitos Sannin! Amsterdamin kentällä kävimme pitsalla ja ihmettelimme eri kauppoja ja kojuja.

Amsterdamin lentokentältä

Niin missäs se passientarkastus olikaan..

Liukuportaat ilman portaita :3

Amsterdamista matkaa jatkoimme kohti Delhiä. Lento keski noin seitsemän tuntia, mutta aika meni melko nopeasti leffoja katsellessa ja torkkuessa. Lennon jälkeen pääsimmekin Delhin kentälle yhden aikaan yöllä, jossa luppoaikaa oli kuusi tuntia (plus lento oli myöhässä noin tunnin). Kentällä olikin mielenkiintoinen matkatavaroiden metsästys -tuokio, kun meitä ei päästetty matkatavaroiden hakualueelle, koska meillä ei ollut viisumeita Intiaan. Siinä sitten kuuntelimme mielenkiintoisella intia-aksentilla, mistä löytäisimme "International transfers"-pisteen, jonka helkilökunta sitten hakisi matkatavaramme ja toimittaisi ne seuraavalle lennolle. Hetken etsinnän jälkeen onnistuimme kuin onnistuimmekin löytämään oikeaan paikkaan ja henkilökunta lupautui huolehtimaan matkatavaramme Kathmanduun. Oli kyllä pieni pelko mahanpohjassa, löytäisivätkö tavaramme ikinä Nepaliin asti. 

Menomatka kestänyt tässä vaiheessa noin 22 tuntia, ei väsytä, ei!

Seinätaidetta Delhin kentältä

Delhin lentokentältä

Kohti Kathmandua lähdimme kahdeksan jälkeen aamulla. Perillä kentällä olimme yhdentoista aikaan. Lentokoneen ikkunasta räsyisiä taloja katsellessa mietittiin, että mihinkähän sitä nyt ollaan oikein tultu, taidetaan olla aika kaukana kotoa. Kathmandun lentokenttä on punainen tiilirakennus, joka on aika toista maata kuin Helsinki-Vantaa tai Amsterdam. Sisältä rakennus on kuitenkin melko siisti ja ihmiset ovat todella mukavia. Kun pääsimme sisälle rakennukseen, nepalilainen mies tuli meitä kohti ja kysyi olemmeko suomalaisia ja tarvitsisimmeko apua viisumien kanssa. Hän sanoi itsekin tulevansa Suomesta ja neuvoi, missä voisimme täyttää viisumipaperit. Viisumin hankinta sujui helposti, 90 päivän viisumi maksoi 100 USD. Hetken päästä olimmekin jo hotellin lähettämässä autokyydissä kohti Shangri-La Boutique -majapaikkaamme. Matkatavarammekin löytyivät onnellisesti sieltä mistä pitikin!

Autokyyti hotellille oli aika hurjaa touhua. Autot, mopot ja moottoripyörät ajelivat sikin sokin vastaantulevien ja oman puolen kaistalla tööttäillen, äkkijarrutuksia tehden ja toisia väistellen. Isoimmissa risteyksissä keskellä risteystä seisoi liikenteenohjaaja jakaen vuoroja autoilijoille ja mopoilijoille. Liikenteen seassa seilasi myös polkupyöriä isoja vesikanistereita kuljettaen. Moottoripyörien ja mopojen päällä oli vähintään kaksi ihmistä, ehkä puolella kypärät päässä. Yhdellä mopolla liikenteen seassa ajeli isä, noin 3-vuotias tytär tämän takana ja äiti kolmantena kyytiläisenä. Loppumatkan kuskimme ajeli ahtaita kujia pitkin kerrostalojen välistä hotellille. Hotellilla odottelimme kattoterassilla huoneeseen pääsyä tervetuliaiskokiksia juoden. Hotellin henkilökunta (kai ne oli hlökuntaa :D) tuli juttelemaan meille ja kyselemään kuulumisia. 

Näkymiä hotellin terassilta

Vieras naapuritalon katolla

Tervetuliaskokiksilla :)

Iltapäivällä kävimme parin korttelin päässä ravintolassa syömässä. Samalla reissulla kävimme vähän katsastamassa paikkoja. Kadut ovat täynnä erilaisia kauppoja, ja liikenne pienilläkin teillä on aika villiä. Siellä mopojen ja autojen tööttäillessä peläten alle jäämistä ja kaupustelijoiden seuratessa perässä käppäilimme niin pitkälle kuin uskalsimme, jotta muistaisimme vielä reitin takaisin hotellille. 

Kirppukasakoiruus

SAFKAAA!

Kojua kojun ja kauppaa kaupan perään

Me täällä ollaan vaan ja hengaillaan

Shangri-La Boutique

Paikallisia sähköjohtoviritelmiä