Dhulikhelia kohti

Kolmantena päivänä aamupalan, suihkuilun ja pakkaamisen jälkeen suuntasimme kohti Dhulikhelia sairaalan lähettämällä kyydillä. Kathmandusta Dhulikheliin on matkaa noin 30 km ja autolla matka kesti noin 1,5 tuntia. Kathmandun lähellä seisoimme ruuhkissa ja matkamme ei oikein edennyt, mutta kun pääsimme pois pääkaupunkiseudulta pienemmille teille, etenimme nopeammin. Matkalla oli viljelmiä (näimme ensikertaa Nepalissa jotakin VIHREÄÄ! Puita lukuunottamatta) ja asutusalueita. Kathmandusta ulos päästyämme ajoimme lähes koko loppumatkan ylös vuorille kapeaa kaksikaistaista asfalttitietä.

Tällaista asutusta matkan varrella

Viljelmiä

Pink house

Up, up, up we go

Jättiläispatsas

Kathmandun ilma on aivan hirveän pölyistä, Sanni itseasiassa juuri katsoi internetin ihmeellisestä maailmasta, että Nepal on maailman kolmanneksi saastunein maa. Kun ajoimme Dhulikheliin päin, horisontissa näkyvistä vuorista huomasi, kuinka pöly tiivistyy Kathmanduun päin mentäessä. Pääkaupungissa vuoret eivät näy melkein ollenkaan, ja poispäin mentäessä ne näkyivät aina vain paremmin. Tosin eivät ne täällä Dhulikhelissakaan kovin kirkkaasti näy – tänään kuulemma harvinaisen hyvin. Johtuisikohan juuri tuosta pölystä, että kurkku on tullut kipeäksi, ääni käheäksi ja yskityttää, todennäköisesti.

No kyllä ne vuoret ihan hyvin näkyy ;)

Seuraavat kolme kuukautta yövymme Sharmila’s Guesthousessa. Vastassa meitä oli pieni nepalilainen nainen, Aiju. Hän on Sharmilan apulainen, joka huolehtii ruoanlaitosta ja muista tehtävistä. Tämän päiväisen perusteella hän ei puhu lähes lainkaan englantia, joten elekielellä mennään. Sharmila on hänkin pieni nepalilainen nainen, joka omistaa guesthousen ja naapuritalon lastenkodin. Guesthousea hän vuokraa opiskelijoille ympäri maailmaa. Tällä hetkellä talossa asuu meidän lisäksemme kolme itävaltalaista lääkäriopiskelijaa, saksalainen tyttö, joka työskentelee Sharmilan lastenkodissa ja neljä norjalaista lääkäriopiskelijaa.
Lounastettuamme menimme guesthousen kattoterassille hengailemaan ja ottamaan arskaa. Pian seuraamme liittyivät lääkäriopiskelijapojat, jotka olivat juuri tulleet töistä sairaalalta. He vaikuttavat mukavilta ihmisiltä, oli kiva jutella muiden ”kohtalotovereiden” kanssa. Itävaltalaiset tuttavuutemme tosin ovat täällä vain kaksi viikkoa. Norjalaiset tytöt ovat olleet täällä viikon ja ovat yhteensä kaksi kuukautta. Olimme yhdessä päivällisellä seitsemän aikoihin illalla, oli mukavaa viettää hieman aikaa heidän seurassaan. Päivällisen jälkeen joimme vielä teet alakerran oleskelutilassa ja juttelimme niitä näitä. Lääkäriopiskelijat ovat hauskaa seuraa, mutta koti-ikävä alkaa pikku hiljaa painaa.. Varsinkaan, kun netti ei oikein ole ainakaan tähän mennessä toiminut mitenkään valtavan hyvin. Toimii aina hetken ja menee sitten pois päältä. No toivotaan, että alkais jossakin vaiheessa toimimaan vähä paremmin.

Maisemia Sharmila's Guesthousen kattoterassilta

Maisemia osa 2

Ja osa 3

Huomenna menemme ensimmäistä kertaa käymään sairaalalla. Regina-niminen nainen, joka työskentelee yliopistolla, pitää meille jonkinlaisen orientaatiopäivän. Osaan sitten kertoa enemmän tulevasta kolmesta kuukaudesta.