Dhulikhel Hospital

Tänään olimme tutustumassa Dhulikhelin sairaalaan, aka Kathmandun yliopistolliseen sairaalaan, joka on yksi Nepalin parhaista sairaaloista. Sharmila oli ystävällinen ja saattoi meidät perille samalla kun meni itse töihin. Hän työskentelee sairaalalla hoitajana ja opettajana. Sairaalalla meille suunniteltiin omat aikataulumme, missä osastolla olemme milläkin viikolla. Aloitan huomenna antinataalisella osastolla, mikä vastaa Suomen neuvolaa. Osastolla siis hoidetaan ja tutkitaan raskaana olevia naisia. Ensiviikolla menen postnataaliselle osastolle, eli synnytyksen jälkeisen hoivan osastolle. Jee, vauvoja! :3 Sitä seuraavana vuorossa synnytysosasto, mitä odotan ehkä eniten. Tulee olemaan mielenkiintoista päästä seuraamaan ja jopa avustamaan synnytyksissä. + Jee, lisää vauvoja! Sitten on vielä viikko lastenosastolla, ortopedisellä osastolla, ensiavussa, sisätaudeilla, kirurgisella ja klinikkaviikko. Harjoittelujen jälkeen on vielä Community Camp- projekti, joka kestää kaksi viikkoa. Tarkka sisältö ei ole vielä selvinnyt, mutta CC:n aikana teemme kotikäyntejä kyliin ja terveysneuvontaa. Ennen lähtöä Nepalista meille jää vielä viikko aikaa lomailla ja kiertää maata :)

Sairaala oli todellakin toista maata kuin Hämeenlinnan oma K-HKS. Osastot olivat pieniä ja ilma tunkkaista. Esimerkiksi lastenosasto oli vain yksi iso huone, jossa oli ehkä noin 15–20 sänkyä, paljon omaisia ja kuusi hoitajaa. Teho-osastolla oli viisi potilaspaikkaa ja neuvolatila yksi huone, joka oli jaettu osiin verhojen avulla. Ja silti sairaala on Nepalin parhaimmistoa. En halua tietää, minkälaisia ne muut sairaalat ovat…

Saamme sairaalalta tunnistuskortit, joita varten meistä otettiin kuvat ja täytimme henkilötietokaavakkeet. Kortille voi ladata haluamansa summan rahaa, ja sillä voi sitten ostaa ruokaa sairaalan cafeteriasta. Kävimme jo tänään syömässä ruokalassa Sushilan, opiskelijavastaavan, joka esitteli meille sairaalaa, kanssa. Ruoka sairaalalla on TODELLA halpaa! Ruokalassa on kone, joka lukee kortin ja antaa sitten ruoka- ja juomavaihtoehtoja. Juomaksi voi valita virvoitusjuoman tai vettä. Ruokavaihtoehtoja oli ainakin 20. Kun on valinnut juoman ja ruoan, kone tulostaa kuitin, joka viedään keittiön henkilökunnalle. Sitten mennään istuskelemaan pöytään ja odotellaan, että valittu ruoka on valmista. Tänään söimme nuudelikeittoa, jonka hinta oli 45 rupiaa eli noin 35 senttiä. Ei ole hinnalla pilattu! Voi tuntua vähän kummalta tulla kolmen kuukauden päästä Suomeen ja maksaa samanlaisesta annoksesta kymmenen euroa.

”Työ”päivän osasimme jopa itse suunnistaa takaisin kotiin eli Sharmilalle. Täällä on hirveästi eläimiä kaduilla – koiria ja koiranpentuja :3, ankkoja ja kanoja. Lehmiä ei ole näkynyt kuin muutama. 

Tässä olisi kuva ankoista ja yhdestä rakennuksesta, jos tämä netti toimisi.. 

Menimme taas katolle kärventymään ja nauttimaan auringonpaisteesta ja lämmöstä. Kohta näkyy jo rusketusraidat ;) Illalla päivällisellä oli tarjolla maisteista nuudeli-muna-vihannes -sekoitusta, oli tosi hyvää. Juttu alkaa luistaa lääkäriopiskelijoiden kokoajan paremmin, kun tutustumme enemmän. Illallisen jälkeinen teehetki muuttui viski/konjakki/rommihetkeksi, (en tunnistanut kyseistä viinaketta) kun Sharmila pisti pullon kiertämään ringissä. Kyllä jutut parani heti ainaki 50 %! Stereotypia suomalaisten juoppoudestakin varmistui "Let the finnish girls drink it!"

<3