Sairaalaelämää (ja vähän muutakin)

Nyt, kun tämä sairaalameininki alkaa hahmottumaan minullekin, voin jakaa jotakin yksityiskohtaisempaa tietoa teidänkin kanssa :) Viimeviikko jäi harjoittelun kannalta lyhyeksi paikallisen bakteerikannan vallattua suolistoni, joten tällä viikolla jatkoin harjoittelua post natal- osastolla eli lapsivuodeosastolla. Loppuviikosta menen sisätaudeille, jolla jatkan ensiviikolla ja siirryn kirralle ensiviikon loppupuolella. 

Mistäs aloittaisin.. Kokonaisuudessaan sairaalalla on paljon parempi taso kuin odotin. Porukalla on samat tiedot sairauksista ja niiden hoidosta kuin Suomessakin, mutta hoitokeinot ei oo niin kehittyneitä tai hoitoa ei ole saatavilla köyhyyden takia. Esimerkiksi neuvolassa harjoitellessani huomasin tämän liiankin selkeästi. Opiskelijoilla on hirveästi tietoa, mutta muita välineitä ei ole käytettävissä kuin omat kädet. Tai jos välineitä on, potilailla ei ole varaa maksaa niiden käyttämisestä. Hygieniataso on huono, mutta ei ehkä ihan niin huono kuin odotin. Lattiat pestään joka päivä samoilla liasta mustiksi värjäytyneillä mopeilla tai sitten niin, että lattialle heitetään saavillinen vettä ja kuivataan sillä mustalla mopilla. Henkilökunta käyttää jotakin ilmeisesti alkoholipitoista ihan hirveän hajuista litkua käsidesinä silloin kuin muistaa, mutta samaa ainetta käytetään myös pöytien pyyhkimiseen ja haavojen puhdistamiseen. Litkulla myös korvataan käsien pesu, jos vettä ei tule tai ei muuten vain viitsi pestä käsiään. Siinä missä Suomessa kiinnitetään hirveästi huomiota käsihygieniaan, täälläkin on sama tieto hygienian tärkeydestä, mutta se vain jätetään huomiotta. Yksi opettaja, joka tiesi minun olevan kihloissa, kysyi yksi päivä, missä kihlasormukseni on. Osoitin kaulaketjussani killuvaa sormusta ja selitin, että Suomessa hoitajan käsissä ei saa olla sormuksia, kelloja, ketjuja tai pitkiä kynsiä yms. (Eikä itseasiassa saisi olla edes kaulaketjuakaan, tai korvakoruja). Tähän opettaja vastasi, että ei täälläkään saa pitää mitään näistä työaikana, mutta kuitenkin hänellä itsellään oli sormus sormessaan ja rannekello ranteessa.

Sairaalan osastot ovat pieniä, suurin osasto, jolla olen tähän mennessä käynyt, on samainen post natal -osasto, millä olen ollut viime päivät. Osastoon kuuluu viisi potilashuonetta ja aula, jossa on hoitajien "kanslia" eli avonainen tila keskellä osastoa. Yhdellä osastolla työskentelee yksi tai kaksi sairaanhoitajaa, ja muut työntekijät ovatkin sitten opiskelijoita (noin 10-15 opisk/os). Sairaanhoitajat istuvat ja katselevat, kun opiskelijat hoitavat hommat parhaansa mukaan. Välillä he vastailevat opiskelijoiden kysymyksiin, jos joku kehtaakin tulla kysymään jotakin. Tämä sanavalinta siksi, koska opiskelijat vaikuttavat siltä, etteivät missään tapauksessa haluaisi kysyä neuvoa hoitajilta. Itsehän en nepalin kieltä ymmärrä, mutta se kuulostaa aina jotenkin vihaiselta, joten olen saanut sellaisen kuvan, kuin hoitajat tiuskisivat opiskelijoille vastaukset heidän kysymyksiinsä. Voin tosin olla väärässäkin. Osa opiskelijoista on 3. tai 4. vuoden opiskelijoita, 'student teacher':eita, jotka opastavat nuorempia opiskelijoita. Opiskelijoilla on koulua vain yksi päivä viikossa, ja lopun viisi päivää he ovat osastolla. Lauantai on heidän ainoa vapaapäivänsä. Kuten sanoin, sairaanhoitajat katselevat, kun opiskelijat tekevät työt, ja neuvovat heitä silloin tällöin. Hommien tekemisessä ei tosin tunnu olevan mitään logiikkaa tai järjestystä, ja kaikki palloilevat sinne tänne. Kai ne hommat tulee siltikin hoidettua. Minä sitten yritän siinä pomppia opiskelijoiden mukana ja yritän päästä itsekin tekemään jotakin. Tällä viikolla olen tajunnut, että jos haluan jotakin tehdä ja oppia, täytyy änkeä itsensä tilanteisiin, joissa tapahtuu ja reilusti sanoa, että minä voin tehdä tämän ja tämän asian. Opiskelijat ovat onnekseni olleet todella mukavia minulle, ja hokevat aina "If you have any questions, you can aks me". (Kaikki täällä sanovat 'ask':in sijasta 'aks'.) Olen myös hokannut, keiden mukana kannattaa roikkua, että pääsee tekemään jotakin. Tällä viikolla olen päässyt pesemään ja kapaloimaan vauvoja, sekä tekemään haavahoitoa sektiohaavoille. Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, joka koskettaa myös hygieniatasoa täällä. Perushygieniataso on huono, mutta jo parantuneita, siistejä, kuivia sektiohaavoja (tai pitäisi oikeastaan sanoa arpia), joille itse en tekisi yhtään mitään, hoidetaan täällä steriilisti. Tämä on todella outoa. Täysin parantunut haava puhdistetaan desinfiointiaineella, kuivataan ja sen päälle laitetaan antibioottivoidetta, joka ehkäisee infektioita. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Mainitsin eräälle opiskelijalle, että tuollaiselle haavalle ei tehtäisi Suomessa yhtään mitään, vaan hoidettaisiin niin kuin muutakin ihoa, eli pestäisiin vedellä ja kuivattaisiin. Opiskelija ei hämmästynyt tästä lainkaan, vaan vastasi vain, että se varmasti johtuu Suomen paremmasta hygieniatasosta. He siis ilmeisesti tiedostavat, että tuota hoitoa ei tarvitsisi tehdä, jos potilas pitäisi huolta hygieniastaan eli toisin sanoen peseytyisi säännöllisesti. Täällä potilaita pidetään osastolla esimerkiksi parin tikin takia. Potilaita ei päästetä kotiin, ennen kuin haava on parantunu ja tikit poistettu, ettei haava tulehdu. Hygieniataso on niin huono tavallisilla kansalaisilla, ettei heillä ole mahdollisuutta ja/tai ymmärrystä pitää hygieniastaan huolta, että pääsisivät kotiin tikkien kanssa. Turhauttavaa sanoisinko.

Tällaista vuodatusta sairaalaoloista tällä kertaa! :D

Tällä hetkellä elimistöni on jälleen vieraan bakteerikannan valtaama, sillä eilen illalla taisin saada ruokamyrkytyksen paikallisesta ravintolasta. Yö menikin sitten yrjötessä ja torkkuessa vuorotellen. Aamulla olo oli jo parempi, ja olin niin nälkäinen, että olisin voinut hevosen syödä. Söin kunnon aamupalan, jonka jälkeen vetelin pari tuntia hirsiä. Olo on kuitenkin mennyt vähän huonompaan suuntaan, ei okseta, mutta olo on vetelä ja heikko, eikä ruokahalua ole (enää). Olimme norjalaisten kanssa lounaalla, ja söin vähän tomaattikeittoa ja jätskiä. Loppupäivä taitaakin mennä lepäillessä.. Tänään on jälleen kansallinen vapaapäivä, Maha Shivaratri, joten voikin chillailla rauhassa :) Huomenna harkkaan, jos olo on sen mukainen!

Chitwan

Viime viikonlopun vietimme Chitwanan kansallispuistossa Etelä-Nepalissa lähellä Intian rajaa. Matka Kathmandusta bussilla kesti noin kuusi tuntia, josta suurin osa meni nukkuessa ja maisemia katsellessa.

Maisemia

Matkan varrelta

Hotellin "takapihalta"

Norsu bongattu!

Perille päästyämme ohjelmassa oli museokäynti, jonka jälkeen kävimme pällistelemässä elefantteja ihan hotellimme vieressä olevalla norsusafarilla/elephant breeding centerillä. Nuo elefantit ovat valtion omistuksessa, ja niitä käytetään - jos nyt oikein ymmärsin - viidakossa eläinten laskemiseen. Norsut pääsevät joka päivä viidakkoon syömään ja juomaan, ja niillä ratsastellaan ympäri metsiä ja pidetään samalla kirjaa muista eläimistä.

Janita sai kaverin

Mestan suurin ronsu taustalla!

Osa norsuista oli 'vapaana' sähköaitauksessa

So cute!

Neljä pientä elefanttia hengaili näin

Yhteiskuva

Ronsut heittelevät päälleen hiekkaa "aurinkorasvaksi" ja hätyyttääkseen kärpäsiä

Toisena päivänä olimme kanoottiajelulla heti aamusta. Laskettelimme kanootilla jokea alas ja ihailimme maisemia ja eläimiä. Näimme krokotiilinkin! Tai varmaankin kaikki muut näkivät paitsi minä, kun en sattunut ottamaan rillejä mukaan Nepaliin ;) No, joka tapauksessa, kanootteilimme jokea pitkin varmaankin tunnin verran, jonka jälkeen kävelimme takaisin hotellille viidakossa kierrellen oppaiden kanssa. Onnistuimme näkemään kauriita, lintuja ja nukkuvan sarvikuonon. Oppaamme sanoi meille, että meidän pitäisi odottaa polun varressa ja katosi metsään. Hetken päästä hän tuli huikkaamaan, että noniin, tulkaas katsomaan. Vähän matkan päässä makoili herra tai rouva sarvikuono päiväunilla! 

Meidät ohitettiin. Aika näpsäkästi poitsu tasapainottelee kanootin perällä, tollain Suomessaki soudellaan, vai mitä? ;)

"Koskenlaskua"

Näihin majoihin vastanaineet tulevat viettämään honey moonia.

Maisemat on kuin Leijonakuninkaasta

Siellä se köllöttelee!

Myöhemmin päivällä olimme jeeppiajelulla syvemmällä viidakossa. Meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä onnistuimme näkemään paljon eläimiä. Näimme paljon kauriita/peuroja, riikinkukkoja sekä muita lintuja, apinoita, krokotiilejä, mustakarhuja, sarvikuonoja.. Hmm, unohdinkohan nyt jotakin.. 

Possu!

Muutama peura

Krokotiilit chillailemassa

Toinen rhino bongattu!

Riikinkukko

Ei löytyny naisia tälle herralle..

Yksikorvainen kaveri

Peuroja

Crocodile breeding center

Krokotiilikasvattamolta löytyi haavoittunut kotka, ilmeisesti oli toipumassa. Häkissä siis.

Viidakkomaisema

Kuva-arvoitus: etsi tiikeri (kyllä se oikeasti on siellä)

Norsuajelulla

Muut eläimet eivät pelänneet elefanttia lainkaan, joten pääsimme tosi lähelle peuroja ja muita elukoita.

Parkissa

Meidän kyyditsijämme etualalla

Kotimatkalla

Bakthapur

Viimeviikon keskiviikkona olimme käymässä Bakthapurissa, kaupungissa noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä. Bakthapur on vanha kaupunkialue ehkä noin 5-10 kilometrin päässä Kathmandusta. Turisteilta perittiin sisäänpääsymaksu alueelle, joka oli 1500 rupiaa. Alueella on paljon temppeleitä, muun muassa Durbar Squaren temppelialue ja muita vierailukohteita. Viime keskiviikko oli siis Nepalin itsenäisyyspäivä, eikä meillä ollut töitä, joten oli hyvää aikaa lähteä pienelle visiitille Bakhtapuriin. Emme kylläkään ehtineet yhden päivän aikana käydä koko kaupunkia läpi, mutta aika hyvän kuvan ehdimme alueesta saada.

Keskiviikkoaamuna meille oli järkätty aamupala kattoterassille. Oli aika täydellistä!

Maisemia matkan varrelta

Matkalla Bakhtapuriin

Kyllä bussin katolta pääsee takaisin bussiin vauhdissakin!

Hedelmienmyyjä

Kartta

Bakthapur

Muutama savikippo

Savenvalaja

Melkein kuin Suomesta

Traktori! Tällaisia näkyy Dhulikhelinkin katukuvassa.

Populaa

Lounasta?

Suhteellisen siisti joki verrattuna muihin täällä oleviin. Täällähän kaikki roskat siis dumpataan jokiin, ja sitten ihmiset peseytyvät ja pyykkävät samoissa vesissä.

Kauppoja

Durbar Square:

Turisti Durbar Squarella

Koululaisia

Puukaiverruksia

Leijonalla mä ratsastan!