Viimeinen viikko sairaalalla

On jäänyt päivitykset vähän tauolle Community Campin internetinpuutteen ja oman laiskuuteni vuoksi, mutta tässä vähän stooria viime viikoilta:

Viimeinen sairaalaviikko vierähti siellä sun täällä. Yhtenä päivänä olimme Janitan kanssa leikkaussalissa ihmettelemässä. Sairaalan leikkausosastolla on viisi leikkaussalia, joissa kussakin leikataan erityyppisiä leikkauksia. Esimerkiksi ykkössalissa gynekologiset leikkaukset yms. Heräämökin toki löytyy. Leikkausosastolla noudatetaan tyypillistä nepal style:ä, eli potilaiden tiedot on vapaasti kaikkien nähtävillä. Isolle valkotaululle kirjotetaan potilaiden tiedot, missä salissa leikataan ja mikä leikataan. Janskun kanssa saimme vapaasti vaellella ympäri osastoa päivän aikana, katsoimme vain taululta missä salissa on menossa mielenkiintoisimmat leikkaukset ja marssimme sisään kenenkään kummempia kyselemättä. Oon monta kertaa sairaalalla ollessani miettiny, että kuka tahansa vois kävellä esim. teho-osastolle sairaalavaatteissa sisälle, koska kukaan ei kysele että kukas sä oot ja mitä täällä teet. No, takaisin leikkaussalipäivään: nähtiin sektio, nielurisojen poisto, ihonsiirto, tyräleikkaus, kilpirauhasen osapoisto ja kohdunkaulan näytteenotto. Aikas mielenkiintoinen päivä siis!

Tällaisen puolen tunnin ikäisen sektiolla syntyneen käärön sain syliini

_Steriilien_ pakkausten varastointia

Potilasasiakirjojen järjestelmällinen säilytysjärjestelmä. Ihan niinku Effica!

Yhtenä päivänä oltiin tutustumassa Dhulikhelin sairaalan Outreach Centeriin Bahunipatissa. Automatka jeepillä kesti kaksi tuntia, vaikka kilometreissä matkaa oli vain 20 kilsaa. Saatiin vähän esimakua siitä, minkälainen automatka on tulossa sitten, kun seuraavalla viikolla lähtisimme Community Campiin.. Paitsi että se matka kestäisi puolet pidempään. Bahunipatin Outreach Center oli yllättävän hyvin varusteltu, löytyi vastaanottotilat ja yksi hoitohuone potilassänkyineen, apteekki ja synnytyssali. Center on vähän niin kuin terveyskeskus, siellä on (tai ainakin pitäisi olla) arkisin lääkäri tavattavissa ja muuta hoitohenkilökuntaa paikalla 24/7. Potilaita on noin 20 per päivä.

Potilaat odottamassa vuoroaan tk:n ulkopuolella

Sisätiloista

Maisemia terkkarin läheltä

Melkein kun Valmetti

Tk:n ihana kokki

Riisipeltoja

Viikko loppui tutustumiskäyntiin Patanin sairaalalla saksalaisten lääkärikaveriemme kanssa. Sairaala oli ihan ok-kuntoinen, mutta en kyllä itse välttämättä sinne haluaisi hoitoon. Mielestäni kuitenkin Dhulikhelin sairaala vaikuttaa paremmalta kuin Patanin. Meidät kierrätettiin melkein kaikilla osastoilla, mukaan lukien ensimmäisellä Nepalissa vastaan tulleella psykan osastolla. Osastolla oli ehkä 10 potilaspaikkaa, ja hoitosuunnitelma on aika mielenkiintoinen – potilaita pidetään samassa huoneessa ilman aktiviteetteja niin kauan kunnes he ”paranevat”. Myös ensiapu oli aika erilainen kuin K-HKS:llä, yksi tosi iso huone, missä oli potilassänkyä sängyn perään ilman minkään näköistä tietoa yksityisyydestä tai väliverhoista. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Koko lössi matkalla sairaalalle

Sairaalan henkilökuntaa työsarit päällä

Ensiapu

Vastaanotossa pikkusen porukkaa

Hirveen jännä hissin katto ;)