Community Camp ja vähän muutakin

Viikonvaihde vierähti liian nopeasti – Patanin sairaalavierailun jälkeen jäimme yhdeksi yöksi Kathmanduun, koska Patan on ihan Kathmandun vieressä. Illalla treffasimme pikaisesti suomalaistuttavuuksiamme ja seuraava päivä kului saksalaispoikien kanssa kierrellessä nähtävyyksiä, jotka vielä Nepalinreissullamme halusimme nähdä. Tai no, itseasiassa aikataulutus vähän petti, joten emme ehtineet käydä kuin kahdessa paikassa. Kävimme pyörähtämässä Patanin Durbar Squarella ja uudestaan Monkey Templellä, jossa kävimme ekana viikonloppunamme Nepalissa.

Patan Durbar Square, osa 1

...osa 2

...osa 3

...ja osa 4, pakollinen pönötyskuva

Jamskis! Monkey Templeltä

Kyllä kannatti käydä Apinatemppelillä toisen kerran, viimekerralla ei tälläista huomattukkaan! Munkkien rukoilumesta

Mikäs siinä tsillaillessa keskellä tietä

Loppuviikonloppu kului kouluhommissa ja henkisessä valmistautumisessa Community Campiin. Tarkoitus oli siis kolmanneksi viimeisellä viikollamme Nepalissa suunnata kymmeneksi päiväksi Dhulikhelin sairaalan Outreach Centeriin Bolden kylään. Suomeksi sanottuna siis keskelle ei-mitään ilman nettiä. Meille oli aika vähän kerrottu koko tästä Community –projektista, tiesimme ainoastaan, että kiertelisimme terveyskeskuksen lähikyliä/taloja antaen terveysvalistusta kyläläisille. Toissavuotiset opiskelijat olivat asuneet jossakin hallin tyylisessä rakennuksessa lattialla nukkuen ja vettä oli tullut vain yhdestä pienestä hanasta, joten suihkusta ei ollut tietoakaan. Tällaista siis odotimme mekin. Pari päivää ennen lähtöämme meille kerrottiin, että saisimme oman huoneen ja meillä olisi jopa suihku! Ei tarvitsisi ottaa makuupusseja mukaan, koska paikan päällä olisi petivaatteet ja sängyt. Emäntämme Sharmila kuitenkin uhkaili, että ruokaa ei tulisi kuin kaksi kertaa päivässä – aamupalaksi dal bhattia eli riisiä ja vedestä sekä maissista tehtyä kastiketta ja iltapalaksi dhal battia, joten pakkasimme mukaan reilusti omaa evästä suklaasta paahtoleipään. Ostimme myös oman vesifiltterin, koska paikan päällä ei kauppoja olisi lähimaillakaan emmekä voisi hanavettä juoda.

Tiistaina hyvästelimme saksalaiset ystävämme ja suuntasimme sairaalan jeepillä kohti Boldea. Jeepin takapenkillä meitä oli neljä, joten tunnelma oli aika tiivis. Neljän tunnin (=40km.. -.-) TÖYSSYISEN ajomatkan jälkeen saavuimme terveyskeskukselle. Saimme kuin saimmekin oman huoneen, jossa oli yksi parisänky ja patja lattialla. Pieni, mutta parempi kuin alakerran iso huone, jossa muut 29 opiskelijaa nukkuvat yhdessä patjoilla. Meillä oli myös luvattu suihku ja oikea wc. Vettä ei tullut kuin iltaisin ja se oli kylmää, mutta ei auta valittaa, kun suihkun mahdollisuus yleensä on. Ruokaakin saatiin Sharmilan uhkailuista huolimatta jopa kolme kertaa päivässä ;) Maisemat huoneemme ikkunasta olivat aivan uskomattoman upeat.

Päivä alkoi yleensä aamulla seitsemän – puoli yheksän aikoihin. Joko olimme terveyskeskuksella tai kävelimme ympäri kyliä antamassa terveysvalistusta (tai siis katselemassa kun opiskelijat antoivat valistusta). Päivisin (ja oikeastaan koko ajan) oli todella kuuma >35◦c, ja kävely rinteitä ylös alas oli aika rankkaa helteessä. Päivät tosin eivät olleet onneksi kovin pitkiä. Muuten aika kului hengaillessa huoneessamme kännykällä pelaten ja päiväunia nukkuen, sillä a) sää oli niin kuuma, ettei ulkona voinut tehdä mitään ja b) olimme keskellä ei-mitään, joten vaikka ulkona ei olisikaan ollut kuuma, niin ei siellä mitään tekemistä olisi ollut :D Kaiken kaikkiaan meillä oli kyllä todella hyvät oltavat terveyskeskuksella, kun vertaa toissavuotisilta opiskelijoilta kuultuihin tarinoihin, joten vaikka vähän tylsää oli niin ei auta valittaa ;) Lisäksi paikalliset opiskelijat olivat ihanaa seuraa iltaisin, heidän kanssa muun muassa opeteltiin uusia nepalitanssimuuveja, saatiin nepalilaiset meikit ja muutenkin juoruttiin. Oli vähän vaikeuksia valita parhaat kuvat 800 kuvan joukosta, mutta tässä nyt "muutama": ;)

Likaisia lapsukaisia Bolden kylässä asustelee..

Päästiin kokkailemaan Nepal style

Maisemat meidän huoneen ikkunasta

Öljyhierontaa kuukauden ikäiselle

Perinteinen nepskutalo etualalla, taustalla näkyy majapaikkamme Dhulikhelin sairaalan Outreach Center

Kyläkoulu

Aktiivisesti antamassa terveysvalistusta in Nepali (= namaste + hymyilyä)

Seuraavaan kohteeseen

Perinteinen keittiö. Tämmösissä köökeissä 83% nepalilaisista kokkailee.

Meidät kutsuttiin mehulle paikallisten häihin, tässä hääohjelmaa

Swanga ja vauveli

Muun muassa näitä elukoita löytyi lähes jokaisen talon pihasta

Namaste! :)

Vaari aamukäppäilyllä

Tätä sapuskaa kaks kertaa päivässä - dal bhat

Miten niin hiki puolentoista tunnin kävelyn jälkeen kukkulan päälle 37 asteen helteessä?

Opiskelijat valistamassa kyläläisiä

Päiväreissu vesiputoukselle

Aivan valloittavissa nepskumeikeissä stailaajamme Anjulin kanssa. Kaikkien muiden opiskelijoiden ja opettajien mielestä näytimme aivan upeilta, mutta mielestäni muistutin lähinnä maksullista seuralaista.

Melkein koko porukka kasassa :)

Operaatio käsien ja jalkojen pesu, on vähän lapsien hygieniataso erilainen kuin kotisuomessa..

Paikallisella koululla tekemässä terveystarkastuksia lapsille, jos kuvasta saa selvää, niin jokaisen lapsen ongelma oli "poor personal hygiene"

Communityn jälkeen eli 26.4. lauantaina suuntaamme viikoksi Pokharaan viettämään viimeistä viikkoa ennen lähtöä Nepalista. Lentomme Nepalista lähtee 4.5. sunnuntaina kohti Malesiaa ja Kuala Lumpuria, ja paluulento Suomeen on buukattu torstaiksi 15.5. Kotisuomessa ollaan perjantaiaamuna 16.5. Malesian suunnitelmat on vielä auki, katsotaan nyt mitä keksitään ;) Toinen tapaamistamme hammaslääkäriopiskelijoista Angela tosin antoi vähän vinkkejä, mihin kannattaa mennä, joten vähän ajatusta jo on.. Joka tapauksessa Malesiaa odotan innolla, sillä ihana mieheni liittyy seuraamme 5.5.! <3