Kuulumisia

Viime viikonlopuksi suuntasimme JÄLLEEN kerran kohti Kathmandua, sillä Sharmilan luona asuneet hammaslääkäriopiskelijat Felix ja Angela olivat myös tulossa sinne trekkauksensa jälkeen ennen lähtöään takaisin kotiin. Piti käydä sanomassa heille heipat :) Myös uudet kämppiksemme Julian ja Konrad Dhulikhelista liittyivät seuraamme jossakin vaiheessa viikonloppua. Viikonloppumme kuvien muodossa:

Tulossa shoppailureissulta Bhat Bhatanin supermarketista. Kuinka monta ihmistä mahtuu Suzukiin? Ainakin viisi plus kuski! ;)

Kun pää ei enää mahdu auton sisälle

Perjantai-illan bailailut. Vasemmalta oikealle: Felix, Sanni, Julian, minä, Konrad ja Jansku alhaalla :)

Viiksi-Vallut kahvilla

Turistit Thamelissa

Minä, Angela ja Janita illallisella OR2K:ssä (melkein ainoa paikka missä uskaltaa syödä salaattia täällä)

Angela, Sanni, Felix, minä ja Janita

Tiistaina oli jälleen kansallinen vapaapäivä, joten meillä ei ollut töitä. Kauheasti näitä vapaapäiviä täällä, voi haarmiii.. Koska viime kerralla en ehtinyt hypätä swingiä Last Resortissa, päätimme lähteä yhden päivän reissulle sinne. Konrad halusi hypätä myös, joten pojjaat tulivat kanssamme.

Itsetuhoiset matkalla hyp-hyp-hyppäämään

Melkein perillä..

Ja siellä se taas menee!

Ja kotia kohti :)

Kotiinpaluu ei sitten ihan käynytkään niin helposti. Bussimatka The Last Resortista kestää normaalisti noin kaks ja puoli tuntia, mutta meidän paluumatkaamme meni tällä kertaa sellaiset rapiat seitsemän tuntia. Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen bussimme pysähtyi ja meille tultiin sanomaan, että on sattunut kaksi onnettomuutta, joissa on kuollut kolme ihmistä. Tie on suljettu niin pitkäksi aikaa, kunnes asiat onnettomuuspaikoilla on saatu selvitettyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että onnettomuuksien uhrien omaiset ovat pistäneet pystyyn mielenosoituksen, jossa he vaativat rahaa onnettomuuden toiselta osapuolelta, eivätkä lopeta ennen kuin ovat saaneet korvausrahat. Tunnin odottelun jälkeen oppaamme päätti, että on järkevintä kävellä onnettomuuspaikkojen ohi, josta toinen bussi tulisi noutamaan meidät. Pian tuli pimeää, mutta sää oli lämmin ja kuu kirkas, joten emme tarvinneet edes lamppuja. Oikeastaan kävely oli ihan mukavaa kuun loisteessa ja tulikärpästen lennellessä ympärillämme, mutta nälkä alkoi pikku hiljaa painaa. Käveltyämme ehkä tunnin verran tulimme ensimmäiselle onnettomuuspaikalle. Paikalla oli hirveästi porukkaa ja poliiseja. Maassa lakanan alla makasi ruumis. Sama homma toistui toisella onnettomuuspaikalla noin 45 minuutin kävelymatkan päässä. Noin kahden ja puolen tunnin kävelyn jälkeen pääsimme vihdoin bussille ja matkaan kohti Dhulikhelia. Kotona olimme yhdentoista aikoihin yöllä. Ihana emäntämme Sharmila odotti meitä koko illan kotiin, ja teki meille vielä illallista keskellä yötä. Että sellaiset seikkailut! Näin asiat hoidetaan täällä Nepalissa..