The Last Resort

Viikonlopun vietimme The Last Resortissa lähellä Tiibetin rajaa. Paikka on turistirysä kaukana aidosta Nepalista ja siellä järjestetään kaikkea kalliokiipeilystä benjihyppelyyn ja koskenlaskuun. Pakkohan sinne oli päästä vähän extreme-elämää viettämään! Varasimme siis benjihypyt minulle ja Janitalle ja koskenlaskua koko porukalle. Matka alkoi lauantaiaamuna klo 7 Dhulikhelista, josta bussi otti meidät kyytiinsä ja lähdimme ajamaan kohti Resortia. Matkaa oli noin 70 kilometriä, ja pikkuisia vuoriteitä pitkin sen taittamiseen aikaa meni noin 2,5 tuntia.

Resortiin pääsi ainoastaan tätä siltaa pitkin, jolta benjit ja swingitkin hypitään

Meidän korkeanpaikankammoiselle Sannille sillan ylitys oli ehkä vähän pelottavaa :'D

Maisemat sillalta

Perillä pääsimme heti asiaan, sillä hyppelyt olisivat ensimmäisessä vuorossa. Lyhyen briiffauksen jälkeen olimmekin sitten jo sillalla tärisemässä odottamassa omaa hyppyvuoroamme. Kyllä jännitti sen verran, että hyvä etten pissannu housuun! Janita oli ennen minua vuorossa, mutta päättikin sitten viime hetkellä olla hyppäämättä, joten ei muuta kun remmit nilkkoihin ja seuraava potilas kehiin. Joku laittoi kamerakypärää päähän, joku kuvasi toisella kameralla ja joku kiinnitti valjaita. Kohta sitä sitten olinkin jo hyppyjalustalla seisomassa jalat täristen ja seuraavassa hetkessä lensin pää edellä 160 metristä kohti pohjalla häämöttävää jokea. Taisi siinä tulla äänihuuliakin vähän lämmiteltyä. Oli ehkä pelottavinta, mitä olen ikinä (vapaaehtoisesti) kokenut, mutta menisin uudelleenkin! Illalla rentouduimme saunassa tapaamiemme suomalaistyttöjen kanssa :)

Banzai!

Toisena päivänä olimme koskenlaskussa. Ajoimme bussilla noin vartin matkan päähän, jossa meitä odotti oppaat ja paatit valmiina lähtöön. Saimme päällemme pelastusliivit ja kypärät sekä melat. Oppaat pitivät meille tästäkin lyhyen briiffauksen – mitä pitää tehdä kun opas huutaa ”forward” tai ”back paddle” tai jos putoaa kyydistä jne. Meitä oli siis seitsemän plus opas yhdessä paatissa, ja opas huuteli takaa komentoja, joita noudatimme parhaamme mukaan. Sitten ei muuta kun veneen kyytiin ja melomaan! Oli aika hurjaa menoa, pari kertaa jäimme kiviin kiinni niin, että vettä ryöppysi veneeseen ja koko paatti meinasi kaatua. Jossakin vaiheessa kun olimme taas jumissa, opas hyppäsi veneestä kivelle ja yritti työntää paattia pois kiven päältä, jolloin hän liukastui ja siellähän äijä oli sitten jortanissa. Siinä sitten mietittiin oppejamme, että kuinkas nyt autetaan, tarjotaanko melaa (joo, tiedän miltä tuo kuulosti, mutta keskittykääs olennaiseen) vai heitetäänkö pelastusköysi. Äijänkäppänän onnistui kuitenkin tarttua veneen reunasta ja kavuta itse takaisin paattiin. Kolme tuntia ja 16 kilometriä koskea laskettelimme, jonka jälkeen olimme likomärkiä, mutta hauskaa oli! Suosittelen kaikille vähänkin seikkailunhaluisille, ei ollut liian hurjaa menoa, mutta jännitystä silti riitti :) Loppuilta menikin sitten chillaillessa ja saunoessa. Olisin mennyt swingiä hyppäämään, mutta ei enää ehtinyt ja seuraavana päivänä ei järjestetty hyppyjä ollenkaan. No, ens kerralla sitte ;)

"Faster, faster!"

Siellä kivien seassa me soudeltiin!

Takaisin Resorttiin :)

Meidän majapaikkamme. Last Resortissa ei siis ole hotellihuoneita, vaan tällaiset teltat.

Tällaiset näkymät vois kotonakin olla..

Varvassandaalit hyötykäyttöön ;)

Kolmantena päivänä harrastimme extremeurheilua riippumatossa loikoilun muodossa. Lounaan jälkeen lähdimme takaisin kohti kotia, ja koska muita lähtijöitä ei tuona päivänä ollut, saimme oikein yksityiskyydin Dhulikheliin. 

 Tämän viikon vietänkin sairaalalla synnytysosastolla, siitä lisää myöhemmin :)