Emergency Room

Tällä viikolla olen ollut harjoittelemassa ensiavussa. Ensiapu on sairaalan ainoa osasto, jolla ei ole paikallisia sairaanhoitajaopiskelijoita. Olin siis ainoa opiskelija koko osastolla! Ei ole tämäkään ihan samanlainen paikka kun K-HKS:lla, osasto on nimittäin yksi iso huone, jossa on yhdeksän petiä potilaille ja hoitajien tiski. Huoneen perältä on rajattu väliseinällä tila gynehommille ja on osastolla yksi pieni huone akuuteimmille caseillekin.

Ensiapuviikko on ollut ehdottomasti kiinnostavin viikko koko sairaalalla oloaikanani tähän asti! Ekana päivänä en oikein päässyt tekemään mitään, mutta tokana päivänä seurasin ahkerasti hoitajia ja kyselin potilaista, ja yksi miesensihoitajista ottikin minut sitten mukaansa roikkumaan koko päiväksi. Heti aamusta pääsin katetroimaan, mistä olin aivan innoissani, täällä kun ei ole aiemmin päässyt tekemään oikein mitään. Tästä innostuneena olinkin ihan liekeissä koko päivän ;) Samana päivänä osastolle tuotiin vähän päälle parikymppinen, ensimmäisellä trimesterillä raskaana oleva, kahden lapsen äiti, joka oli yrittänyt itsemurhaa juomalla jotakin kasvimyrkkyä. Hänen omaisensa olivat löytäneet hänet kahdeksan aikaan aamulla pellolta, ja lähteneet kuljettamaan häntä sairaalaan. Ensiavussa hän oli kymmenen jälkeen. Hoitoon pääsy kesti siis reilut kaksi tuntia. Ensihoitotiimi toimi erittäin tehokkaasti, ja minähän tietysti änkesin mukaan katsomaan heidän toimintaansa. Oli aika vaikuttavaa nähdä kuinka nopeasti tiimi toimi – yksi laittoi kanyylia, toinen intuboi, kolmas sitä ja neljäs tätä. Potilas oli tajuton kun hän tuli, eikä hän hengittänyt. Sydän kuitenkin löi, joten paineluelvytystä ei aloitettu. Omaiset kertoivat, että hän oli juonut kasvimyrkkyä, ja mahan huuhtelu aloitettiin nenämahaletkun kautta. Sellaista vihreää mönjää tuli tytön mahasta vielä muutamankin huuhtelun jälkeen. Oli aika raju, mutta mielenkiintoinen kokemus. Mietityttää, miksi tämä nuori nainen oli tullut tällaiseen ratkaisuun. Olin myös aika järkyttynyt siitä, että täälläkin ihmiset ylipäänsä tekevät itsemurhia. En ollut kyllä edes miettinyt koko asiaa aiemmin, mutta kai niitä maailman joka kolkassa tehdään. Tänään kävimme kahden saksalaisen lääkäriopiskelijan kanssa teholla katsomassa, miten tuo tyttö voi. Hän oli hengityskoneessa tajuttomana, ja hoitajat sanoivat, ettei hyvältä näytä. Hänelle oltiin tehty myös ultraäänitutkimus sikiön kunnon tarkistamiseksi. Sikiö oli edelleen elossa, mutta on todennäköistä, että sille on tullut joitakin fysiologisia vammoja myrkyn vuoksi.

Loppuviikosta pääsin myös kanyloimaan (jee!), jopa oikein kolmeen kertaan. Osuin jopa suoneenkin, ja vielä vihreällä 18G-kanyylilla ;) Myös EKG:tä sain ottaa useaan kertaan, Nepal stylellä. Täällä ei paljon katsella onko lätkät, tai itseasiassa imukupit, oikeassa kylkiluuvälissä, ja raajakytkennät ovat sellaiset hauskat klipsut mitkä ylttävät koko ranteen/nilkan ympäri. Ei siis mitään kertakäyttökamaa. Ainiin, sain myös laittaa nenämahaletkun, Nepal stylellä jälleen. Potilas siis makasi, ei istunut niin kuin yleensä tajuissaan olevat potilaat, eikä letkun pituutta mitattu. Mutta noh, kyllä se mahaan tollakin tyylillä meni. Jos en muuta opi, niin ainakin sen, kuinka Suomessa ei pidä tehdä :D

Ihanan hygieeninen ja puhdas allas. Huomioikaa hanan takana olevat _steriilit_ pihdit metallikipossa.

Salakuva ensiavusta

Tällaisia kuulumisia sairaalalta tällä kertaa, huomenna lähdetään The Last Resortiin viettämään vähän extremeviikonloppua benjihyppäilyn ja koskenlaskun merkeissä! ;)