Kuukauden rajapyykki ylitetty!

Torstaina tuli tasan kuukausi siitä, kun tuli lähdettyä kotoa maailmalle. Eka kuukausi on kyllä mennyt tosi nopeasti kaikkine uusine kokemuksineen! Vaikka välillä on koti-ikävässäkin vellottu, niin ei täällä kyllä monesti ole tekemisen puutteesta tarvinnut kärsiä, kunhan vaan viitsii lähteä pois neljän seinän sisältä kasselemaan mitä kaikkea täältä löytyy :)

Tämän viikon vietin sairaalan sisätautiosastolla. Aika paljon sielläkin oli vaan seisoskelua, kun potilaita ei ollut hiljaisimpana päivänä kuin kahdeksan. Opiskelijoita sitten ainakin kymmenen plus minä ja sairaanhoitaja. Pääsi osastolla jotakin tekemäänkin, mutta enpä hirveästi mitään siellä oppinut.. Sain sekoitella iv-lääkkeitä ja ja ja, no enpä hirveästi sitten muuta tehnytkään :D Päivän jälkeen sh-ope sitten kyseli  minulta aina, että mitäs olet oppinut tänään. Minä sitten siinä että no, öö, öö, olen jakanut tänään lääkkeitä.. Hygieniataso on edelleen epäilyttävä, esimerkiksi tippaletkuja käsitellään miten sattuu ja verinäytteen ottokin tekee pahaa. Vähän yritin opiskelijoita neuvoakkin, kun yksi oli ottamassa verinäytettä kanyylikädestä, mutta opiskelija vaikutti lähinnä loukkaantuneelta.. No, ainakin hän vaihtoi näytteenottokäden siihen kummassa ei ollut kanyylia.

Viimeiset kaksi päivää olimme kaikki kolme hemodialyysiyksikössä, eli toisin sanottuna huoneessa, jossa oli kaksi potilaspaikkaa dialyysiin tuleville potilaille. Ensimmäisenä päivänä potilaita oli kaksi ja toisena vain yksi. Dialyysilaitteet olivat hyväkuntoisia ja näyttivät pelittävän hyvin. Minulla ei tosin ole vertailukohtaa, kun en ole Suomessa dialyysia päässyt seuraamaan. Hoitaja oli ammattitaitoinen ja hänellä oli tietoa siitä, mitä tekee. Ainoa juttu, mikä taas kerran pisti silmiin, oli hygienia. Dialyysiletkut saattoivat roikkua niin, että niiden suojaamattomat päät osuivat milloin minnekkin (ja näistä letkujen päistä on siis suora suoniyhteys potilaaseen, että kivasti pääsee bakteerit suoraan verenkiertoon…) Samoin esim. suoniyhteyttä avattaessa ihon puhdistuksen jälkeen (jossa siinäkin olisi parantamisen varaa) pistokohtaa hipelöidään pesemättömin käsin, jonka jälkeen sitä ei enää putsata uudelleen. Voisin saarnata tästä hygieniasta vaikka puoli päivää, joten jätetään tämä aihe tällä kertaa tähän. Dialyysia oli kyllä ihan mielenkiintoista seurata, onpahan nähty nyt sekin nepalistaililla ;p Ensi viikolla ortopedian osastolle, jossa reissukavereideni mukaan pääsee ainakin haavahoitoja tekemään. Sannilla oli tullut vastaan potilas, joka oli astunut kirveen päälle, ja kyseinen esine oli siis lävistänyt potilaan jalkaterän. Tällaista siis odotellessa!

En ole viitsinyt tuolta sairaalalta kuvia ottaa, enkä tiiä onko se edes luvallista, mutta nappasin hemodialyysilaitteesta tällaisen salakuvan :p

Illat ovat menneet Janitan kanssa reippaillessa ja kuntopiirejä kehitellessä sekä porukalla katolla arskaa ottaen, ja onhan tässä leffailtaakin keretty viettämään. Alkuviikosta kävimme Sharmilan kanssa vaateostoksilla, ompelutamme nimittäin perinteiset nepalilaiset naisten vaatteet, kurtan eli sellaisen vähän tunika-oloisen paidan ja siihen kuuluvat löysät housut. Asua tarvitsemme, kun lähdemme Community Camppiin kahdeksi viikoksi sitten reissun loppupuolella, ja kyllä sitä tulee varmasti käytettyä täällä muutenkin! Kankaat asuuni maksoivat 1200 rupiaa, ja ompelu 200 rupiaa, eli yhteensä 10 €. Voi voi, kyllä täällä köyhtyy kerta kaikkiaan.. Aina jaksaa ihmetellä, miten voi ollakkaan niin halpaa. Paljonkohan pelkkä ompelu maksaisi Suomessa, kankaista puhumattakaan. Joka tapauksessa, kurtien pitäisi olla valmiit 15. päivä, joten sitten tulee kuvia! ;)

Päiväkävelyllä

Suurimman osan pihatöistä tekevät naiset, miehet ilmeisesti työskentelevät enemmän sisähommissa.

Myöhemmin samalla lenkillä ei ollut enää näin hauskaa, kun nähtiin tiensivuun heitetty muovisäkki, jonka sisältö paljastui hetken ihmettelemisen jälkeen kuolleeksi koiraksi.

Viikonlopun kuulumisia myöhemmin, kun/jos saan vähän kuvia ladattua!