Day trek to Namobuddha

Ainiin, tämmöinen unohtui sanoa edellisessä päivityksessäni! Haluan kuitenkin jakaa tämän teidän kanssanne :) 

Päivää ennen lähtöä Communityyn, 14.4., kävimme "yhen päivän trekillä" Janskun ja poikien kanssa Namobuddhalla, joka on yksi pyhimmistä buddhistien temppeli/stupa-alueista Nepalissa noin kolmen tunnin kävelymatkan päässä Dhulikelista. Starttasimme aamulla kahdeksan aikoihin. Hyvät alkulämpät sai Kali Templelle 1000 portaan kävelyn jälkeen, josta matkamme kohti Namobuddhaa oikeastaan vasta alkoi. Tässäkin reissussa oikeastaan matkanteko oli tärkeämpää kuin määränpää, oli kiva viettää poikien kanssa vielä viimeinen päivä ennen hyvästejä ja lähtöämme Communityyn. Namobuddhan saavutimme kolmen tunnin käppäilyn maaseudun läpi, jälkeen. 

Valmiina lähtöön! (?)

Country side

Joko ollaan kohta perillä? ;)

Kohde havaittu! Temppeleiden kultaiset katot näkyivät jo melko kaukaa

Perillä oli pikkusen jengiä

There the prince gave his body to a hungry tiger - tarina kertoo, että Buddha uhrasi itsensä tiikerille tällä paikalla

Stupa

Hymyä tytöt! 

Lounaan (aika mielenkiintoisen näköisessä paikassa) jälkeen meillä oli pari vaihtoehtoa - joko kävellä "lähi"kylään Panautiin, takaisin Dhulikheliin tai mennä busilla jompaan kumpaan. Koska bussit eivät kulkeneet ja halusimme käydä katsastamassa mitä Panautista löytyisi, päätimme käppäillä noin 10 kilometrin päässä olevaan Panautiin. Matkalla näimme kauniita pelto- ja vuoristomaisemia (lue: kukkala-) ja lisää maalaiselämää. Kahden ja puolen tunnin jälkeen löysimme kuin löysimmekin Panautiin, vaikka kännyköiden kartat eivät oikein pelittäneetkään ja akut loppuivat. Miehethän eivät tietenkään voi kysyä apua keneltäkään, mutta onneksi oli reippaita tyttöjä matkassa, niin oikeat reititkin selvisivät kyläläisten avustuksella ;)

Lapsia leikkimässä kylätiellä

Maisemoita

Have you seen walking grass before?
Ehkä hauskin tsoukkini ikinä... :D

Oli niin nätit maisemat, että oli pysähdyttävä ottamaan pönötyskuva :)

Perillä Panautissa!

Panauti oli aika pieni kylä, josta löytyi nättejä temppeleitä. Hetken ihmettelyn jälkeen löysimme bussiasemankin, josta sitten hurautimme 10kilsan päähän Banepaan välipalalle, josta edelleen takaisin Dhulikheliin. Hauska päivä oli, erityisesti tällaisia hetkiä jään kaipaamaan Nepalista!

Nyt pakkauspuuhiin ja nokka kohti Kathmandua ja huomenna Pokharaa!

Community Camp ja vähän muutakin

Viikonvaihde vierähti liian nopeasti – Patanin sairaalavierailun jälkeen jäimme yhdeksi yöksi Kathmanduun, koska Patan on ihan Kathmandun vieressä. Illalla treffasimme pikaisesti suomalaistuttavuuksiamme ja seuraava päivä kului saksalaispoikien kanssa kierrellessä nähtävyyksiä, jotka vielä Nepalinreissullamme halusimme nähdä. Tai no, itseasiassa aikataulutus vähän petti, joten emme ehtineet käydä kuin kahdessa paikassa. Kävimme pyörähtämässä Patanin Durbar Squarella ja uudestaan Monkey Templellä, jossa kävimme ekana viikonloppunamme Nepalissa.

Patan Durbar Square, osa 1

...osa 2

...osa 3

...ja osa 4, pakollinen pönötyskuva

Jamskis! Monkey Templeltä

Kyllä kannatti käydä Apinatemppelillä toisen kerran, viimekerralla ei tälläista huomattukkaan! Munkkien rukoilumesta

Mikäs siinä tsillaillessa keskellä tietä

Loppuviikonloppu kului kouluhommissa ja henkisessä valmistautumisessa Community Campiin. Tarkoitus oli siis kolmanneksi viimeisellä viikollamme Nepalissa suunnata kymmeneksi päiväksi Dhulikhelin sairaalan Outreach Centeriin Bolden kylään. Suomeksi sanottuna siis keskelle ei-mitään ilman nettiä. Meille oli aika vähän kerrottu koko tästä Community –projektista, tiesimme ainoastaan, että kiertelisimme terveyskeskuksen lähikyliä/taloja antaen terveysvalistusta kyläläisille. Toissavuotiset opiskelijat olivat asuneet jossakin hallin tyylisessä rakennuksessa lattialla nukkuen ja vettä oli tullut vain yhdestä pienestä hanasta, joten suihkusta ei ollut tietoakaan. Tällaista siis odotimme mekin. Pari päivää ennen lähtöämme meille kerrottiin, että saisimme oman huoneen ja meillä olisi jopa suihku! Ei tarvitsisi ottaa makuupusseja mukaan, koska paikan päällä olisi petivaatteet ja sängyt. Emäntämme Sharmila kuitenkin uhkaili, että ruokaa ei tulisi kuin kaksi kertaa päivässä – aamupalaksi dal bhattia eli riisiä ja vedestä sekä maissista tehtyä kastiketta ja iltapalaksi dhal battia, joten pakkasimme mukaan reilusti omaa evästä suklaasta paahtoleipään. Ostimme myös oman vesifiltterin, koska paikan päällä ei kauppoja olisi lähimaillakaan emmekä voisi hanavettä juoda.

Tiistaina hyvästelimme saksalaiset ystävämme ja suuntasimme sairaalan jeepillä kohti Boldea. Jeepin takapenkillä meitä oli neljä, joten tunnelma oli aika tiivis. Neljän tunnin (=40km.. -.-) TÖYSSYISEN ajomatkan jälkeen saavuimme terveyskeskukselle. Saimme kuin saimmekin oman huoneen, jossa oli yksi parisänky ja patja lattialla. Pieni, mutta parempi kuin alakerran iso huone, jossa muut 29 opiskelijaa nukkuvat yhdessä patjoilla. Meillä oli myös luvattu suihku ja oikea wc. Vettä ei tullut kuin iltaisin ja se oli kylmää, mutta ei auta valittaa, kun suihkun mahdollisuus yleensä on. Ruokaakin saatiin Sharmilan uhkailuista huolimatta jopa kolme kertaa päivässä ;) Maisemat huoneemme ikkunasta olivat aivan uskomattoman upeat.

Päivä alkoi yleensä aamulla seitsemän – puoli yheksän aikoihin. Joko olimme terveyskeskuksella tai kävelimme ympäri kyliä antamassa terveysvalistusta (tai siis katselemassa kun opiskelijat antoivat valistusta). Päivisin (ja oikeastaan koko ajan) oli todella kuuma >35◦c, ja kävely rinteitä ylös alas oli aika rankkaa helteessä. Päivät tosin eivät olleet onneksi kovin pitkiä. Muuten aika kului hengaillessa huoneessamme kännykällä pelaten ja päiväunia nukkuen, sillä a) sää oli niin kuuma, ettei ulkona voinut tehdä mitään ja b) olimme keskellä ei-mitään, joten vaikka ulkona ei olisikaan ollut kuuma, niin ei siellä mitään tekemistä olisi ollut :D Kaiken kaikkiaan meillä oli kyllä todella hyvät oltavat terveyskeskuksella, kun vertaa toissavuotisilta opiskelijoilta kuultuihin tarinoihin, joten vaikka vähän tylsää oli niin ei auta valittaa ;) Lisäksi paikalliset opiskelijat olivat ihanaa seuraa iltaisin, heidän kanssa muun muassa opeteltiin uusia nepalitanssimuuveja, saatiin nepalilaiset meikit ja muutenkin juoruttiin. Oli vähän vaikeuksia valita parhaat kuvat 800 kuvan joukosta, mutta tässä nyt "muutama": ;)

Likaisia lapsukaisia Bolden kylässä asustelee..

Päästiin kokkailemaan Nepal style

Maisemat meidän huoneen ikkunasta

Öljyhierontaa kuukauden ikäiselle

Perinteinen nepskutalo etualalla, taustalla näkyy majapaikkamme Dhulikhelin sairaalan Outreach Center

Kyläkoulu

Aktiivisesti antamassa terveysvalistusta in Nepali (= namaste + hymyilyä)

Seuraavaan kohteeseen

Perinteinen keittiö. Tämmösissä köökeissä 83% nepalilaisista kokkailee.

Meidät kutsuttiin mehulle paikallisten häihin, tässä hääohjelmaa

Swanga ja vauveli

Muun muassa näitä elukoita löytyi lähes jokaisen talon pihasta

Namaste! :)

Vaari aamukäppäilyllä

Tätä sapuskaa kaks kertaa päivässä - dal bhat

Miten niin hiki puolentoista tunnin kävelyn jälkeen kukkulan päälle 37 asteen helteessä?

Opiskelijat valistamassa kyläläisiä

Päiväreissu vesiputoukselle

Aivan valloittavissa nepskumeikeissä stailaajamme Anjulin kanssa. Kaikkien muiden opiskelijoiden ja opettajien mielestä näytimme aivan upeilta, mutta mielestäni muistutin lähinnä maksullista seuralaista.

Melkein koko porukka kasassa :)

Operaatio käsien ja jalkojen pesu, on vähän lapsien hygieniataso erilainen kuin kotisuomessa..

Paikallisella koululla tekemässä terveystarkastuksia lapsille, jos kuvasta saa selvää, niin jokaisen lapsen ongelma oli "poor personal hygiene"

Communityn jälkeen eli 26.4. lauantaina suuntaamme viikoksi Pokharaan viettämään viimeistä viikkoa ennen lähtöä Nepalista. Lentomme Nepalista lähtee 4.5. sunnuntaina kohti Malesiaa ja Kuala Lumpuria, ja paluulento Suomeen on buukattu torstaiksi 15.5. Kotisuomessa ollaan perjantaiaamuna 16.5. Malesian suunnitelmat on vielä auki, katsotaan nyt mitä keksitään ;) Toinen tapaamistamme hammaslääkäriopiskelijoista Angela tosin antoi vähän vinkkejä, mihin kannattaa mennä, joten vähän ajatusta jo on.. Joka tapauksessa Malesiaa odotan innolla, sillä ihana mieheni liittyy seuraamme 5.5.! <3

Viimeinen viikko sairaalalla

On jäänyt päivitykset vähän tauolle Community Campin internetinpuutteen ja oman laiskuuteni vuoksi, mutta tässä vähän stooria viime viikoilta:

Viimeinen sairaalaviikko vierähti siellä sun täällä. Yhtenä päivänä olimme Janitan kanssa leikkaussalissa ihmettelemässä. Sairaalan leikkausosastolla on viisi leikkaussalia, joissa kussakin leikataan erityyppisiä leikkauksia. Esimerkiksi ykkössalissa gynekologiset leikkaukset yms. Heräämökin toki löytyy. Leikkausosastolla noudatetaan tyypillistä nepal style:ä, eli potilaiden tiedot on vapaasti kaikkien nähtävillä. Isolle valkotaululle kirjotetaan potilaiden tiedot, missä salissa leikataan ja mikä leikataan. Janskun kanssa saimme vapaasti vaellella ympäri osastoa päivän aikana, katsoimme vain taululta missä salissa on menossa mielenkiintoisimmat leikkaukset ja marssimme sisään kenenkään kummempia kyselemättä. Oon monta kertaa sairaalalla ollessani miettiny, että kuka tahansa vois kävellä esim. teho-osastolle sairaalavaatteissa sisälle, koska kukaan ei kysele että kukas sä oot ja mitä täällä teet. No, takaisin leikkaussalipäivään: nähtiin sektio, nielurisojen poisto, ihonsiirto, tyräleikkaus, kilpirauhasen osapoisto ja kohdunkaulan näytteenotto. Aikas mielenkiintoinen päivä siis!

Tällaisen puolen tunnin ikäisen sektiolla syntyneen käärön sain syliini

_Steriilien_ pakkausten varastointia

Potilasasiakirjojen järjestelmällinen säilytysjärjestelmä. Ihan niinku Effica!

Yhtenä päivänä oltiin tutustumassa Dhulikhelin sairaalan Outreach Centeriin Bahunipatissa. Automatka jeepillä kesti kaksi tuntia, vaikka kilometreissä matkaa oli vain 20 kilsaa. Saatiin vähän esimakua siitä, minkälainen automatka on tulossa sitten, kun seuraavalla viikolla lähtisimme Community Campiin.. Paitsi että se matka kestäisi puolet pidempään. Bahunipatin Outreach Center oli yllättävän hyvin varusteltu, löytyi vastaanottotilat ja yksi hoitohuone potilassänkyineen, apteekki ja synnytyssali. Center on vähän niin kuin terveyskeskus, siellä on (tai ainakin pitäisi olla) arkisin lääkäri tavattavissa ja muuta hoitohenkilökuntaa paikalla 24/7. Potilaita on noin 20 per päivä.

Potilaat odottamassa vuoroaan tk:n ulkopuolella

Sisätiloista

Maisemia terkkarin läheltä

Melkein kun Valmetti

Tk:n ihana kokki

Riisipeltoja

Viikko loppui tutustumiskäyntiin Patanin sairaalalla saksalaisten lääkärikaveriemme kanssa. Sairaala oli ihan ok-kuntoinen, mutta en kyllä itse välttämättä sinne haluaisi hoitoon. Mielestäni kuitenkin Dhulikhelin sairaala vaikuttaa paremmalta kuin Patanin. Meidät kierrätettiin melkein kaikilla osastoilla, mukaan lukien ensimmäisellä Nepalissa vastaan tulleella psykan osastolla. Osastolla oli ehkä 10 potilaspaikkaa, ja hoitosuunnitelma on aika mielenkiintoinen – potilaita pidetään samassa huoneessa ilman aktiviteetteja niin kauan kunnes he ”paranevat”. Myös ensiapu oli aika erilainen kuin K-HKS:llä, yksi tosi iso huone, missä oli potilassänkyä sängyn perään ilman minkään näköistä tietoa yksityisyydestä tai väliverhoista. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Koko lössi matkalla sairaalalle

Sairaalan henkilökuntaa työsarit päällä

Ensiapu

Vastaanotossa pikkusen porukkaa

Hirveen jännä hissin katto ;)